Menestystarinat

Juhani Ahon juhlaseminaari oli menestys!

0
 

 aho1.JPG

Juhani Ahon syntymästä 150 vuotta juhlaseminaari Iisalmen kulttuurikeskuksessa oli menestys. Runsaat kaksisataa ihmistä sai seminaarista juuri sitä mitä tulivat hakemaan; kiinnostavaa taustatietoa niin Ahon elämästä kuin myös hänen tuotannostaan eturivin asiantuntijoiden esittämänä.

Ja enemmänkin; kansalliskirjailijan kunniaksi seminaari tarjosi myös juhlatunnelmaa, jota korosti kaksi kantaesitystä; pianisti Petri Herrasen sävellys Juhani Ahon tekstiin Miten tahtoisin elää ja miten kuolla, jonka lauloi baritoni Markku Heikkinen.

Toisena kantaesityksenä yleisö sai nähdä kohtauksen Juhani Ahon elämästä syyskuussa 1911. Näytelmän oli käsikirjoittanut Heli Löytynoja ja sen esittivät Marjatta Miettinen ja Ari Honkanen. Seminaari huipentui Iisalmen kaupungin järjestämän Lastujen laineet -kirjoituskilpailun voittajien palkitsemiseen ja iltakonserttiin, jossa vuorossa oli kolmas ensiesitys: Sua muistan, sua kiitän, jossa kuvastui Juhani Ahon elämä Suomessa ja Ranskassa. Esiintyjinä olivat Piia Rytkönen ja Eeva-Riitta Rytkönen säestäjinä Juuli Vaulasvirta ja Jari Tyni.

Ahon työtä kunnioitetaan

Juhlaseminaarin avasi Juhani Ahon suvun edustajana kirjailijan esikoispojan Heikki Ahon tyttärenpoika Jussi Brofeldt, joka kiitti lämpimästi seminaarin järjestäjiä Iisalmen kaupunkia ja Ylä-Savon Kehitys Oy:tä, jonka hallinnoima Tarinat elämään – kulttuurimatkailun kehittämishanke toimi kaupungin yhteistyökumppanina seminaarin järjestelyissä. Samoin avaaja kiitti Juhani Ahon Seuraa, joka on tehnyt ansiokasta työtä tehden Ahon elämää ja tuotantoa monin tavoin tunnetuksi.

Jussi Brofeldtin mielestä Juhani Ahon tuotanto on alkanut viime vuosina kiinnostaa yhä enemmän.

- Lisäksi 150-vuotismerkkivuosi on myönteisellä tavalla innoittanut ja inspiroinut monia tahoja tekemään kirjailijan tuotantoa tunnetuksi. Tästä osoituksena on se, että uusia kirjoja on julkaistu ja vanhoja teoksia painettu uudelleen. Tähän linjaan voidaan lukea myös Peter von Baghin Lastuja – taiteilijasuvun tarina-dokumenttielokuva, joka sai ensiesityksensä Yle Teemalla syyskuun alkupuolella, Brofeldt muistutti.


Yhteiskunta ja Ranska muovasivat Ahoa

klinge.JPG 

Juhlaseminaarin esitelmät aloitti professori Matti Klinge, yksi Suomen tuotteliaimmista ja tunnetuimmista historiantutkijoista ja kulttuurikeskustelijoista. Ylä-Savostakin hän kirjoittanut teoksen Iisalmen ruhtinaskunta: Modernin projekti sukuverkostojen periferiasta.

Esitelmässään hän maalasi Juhani Ahon aikaista yhteiskuntaa kiinnostavin sivellinvedoin. Itse hän kertoi tutustuneensa Juhani Ahon tuotantoon 1950-luvulla, jolloin oppikoulun pakollisiin kirjoihin kuului kaksi Ahon romaania.

- Yliopistossa opiskellessani tuli tutuksi myös Ahon Ranskan kausi, jossa kiinnostavaa oli nähdä kuinka Aholle kotimaa ja kotiseutu tulivat rakkaaksi ulkoapäin katsottuna. Erityisesti tämä korostuu Lastuissa. Samoin kotiseutu on monella tapaa läsnä Rautatiessä ja Kevät ja takatalvi- romaanissa, jota voidaan pitää kokonaan iisalmelaisena kulttuuri- ja aatehistoriallisena panoraamana, Klinge kertoi.

Esitelmässään Klinge valaisi Juhani Ahoa ja hänen teoksiaan kirjailijan elinaikaista yhteiskuntaa vasten. Hänen mukaansa esimerkiksi vuosien 1905:n ja 1906 keisarikunnassa tapahtuneet suuret mullistukset vaikuttivat Ahoon voimakkaasti.


Tapahtumat johtivat seuraavana vuonna, 1907, sosiaalidemokraattisen puolueen voittoon, mikä puolestaan pakotti Ahonkin ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kaiken kaikkiaan kotimaassa olleet jännitteet ja toisaalta kausi Ranskassa tekivät Ahosta juuri sellaisen kirjailijan, jollainen hän oli, Klinge kiteytti.


Pappilakulttuuri voimakkaasti läsnä


kettunen.JPG


Juhani Ahon syntymäkodin, Lapinlahden Väärnin Pappilan emäntä ja toimitusjohtaja, kirjailija Minna Kettunen jatkoi siitä mihin Klinge jäi. Hänen aiheenaan oli Aho pappilakulttuurin kuvaajana. Esitelmänsä aluksi Minna Kettunen pahoitteli, että pappilakulttuuri päästettiin Suomessa hiipumaan lähes kokonaan.

- Syynä tähän oli se, että valtio asetti pappilat 30 vuotta sitten verotuksen piiriin, jolloin niissä asuvat kirkkoherrat joutuivat taloudellisesti niin ahtaalle, että muuttivat tavallisiin omistusasuntoihin. Onneksemme voimme Väärnissä vaalia – ei pappilakulttuuria – mutta kylläkin pappilaperinnettä, Minna Kettunen huomautti.

Minna Kettusen esitelmässä tarina kulki mielenkiintoisella tavalla pappisäädyn sisäisistä eroavuuksista Ahon teksteihin, teksteihin joissa tulee esille kirjailijan rakkaus pappilamiljööseen. Toisaalta romaaneissa paljastuu myös pappiloissa olleet sisäiset jännitteet, jotka Aho toi valaisevasti esille.

- Pappilakuvaukset näyttelevät merkittävää osaa Juhani Ahon tuotannossa. Tämä on luonnollista, sillä elämänsä aikana hän ehti asua neljässä eri pappilassa; Väärniä seurasi Mansikkaniemen pappila Iisalmessa, josta tie vei seuraavaksi Kyrönniemen pappilaan Vieremälle. Tätä seurasi viimein paluu Iisalmen isoon pappilaan, juuri täällä, yläkerran vinttihuoneessa syntyivät romaanit Papin tytär ja Rauhan erakko, Minna Kettunen kertoi.


Kirjoituskilpailu poiki runsaan sadon

Seminaaripäivän toisen osan muodostivat esitelmät Ahon romaaneista Papin rouva ja Papin tytär. Ensin Ahon ihmiskuvista romaanissa Papin tytär kertoi iisalmelainen kirjailija, toimittaja, suomentaja ja tutkija Teppo Kulmala. Tästä jatkoi Helsingin yliopiston Suomen kielen, suomalaisugrilaisen ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen tutkijatohtori Saija Isomaa.

kirjoittajat.JPG 

Seminaarin päätteeksi palkittiin Iisalmen kaupungin järjestämä Lastujen laineet -kirjoituskilpailun voittajat. Palkinnot ja kunniamaininnat jakoi Iisalmen kaupunginjohtaja Martti Harju, joka myös valitsi voittajatekstit juryn parhaaksi arvioimista töistä. Aikuisten sarjassa voiton vei Pirjo Ahlberg novellilla Merellä ja nuorten sarjassa Tiina Svensk novellilla Manhattanin yö. 

Kaikkiaan kirjoituskilpailu poiki runsaan sadon. Novelleja, lastuja tuli yhteensä parisataa 140 kirjoittajalta. Teppo Kulmala toivoi, että Lastujen laineet kantavat muodossa tai toisessa myös tuleviin vuosiin.



Teksti ja kuvat: Juha Halonen


 Juhani-Aho-seminaari.jpg