Julkaistut blogit -blogiarkisto

Matkustan ympäri maakuntaa

14.6.2016 10.22
7

Kesäkuun kynäilijänä Etapilta eteenpäin -blogissa toimii helmikuussa Etappi-työllisyyspalveluiden palvelualojen toimiala-asiantuntijana aloittanut Kaisu Auvinen. Aiemmin Kaisu on toiminut yrittäjänä niin It- kuin kahvilamaailmassakin ja yrittäjäuran päättymisen jälkeen hän on työskennellyt hetken turvapaikanhakijoiden parissa. Ennen yrittäjyyttä Kaisu toimi kaupan alalla sekä 15 vuotta opettajana aikuiskoulutusmaailmassa. Monipuolisen työhistoriansa ansiosta hänellä on pelisilmää asettua niin työnantajan kuin työnhakijankin rooliin, sekä kykyä tarkastella asioita monelta kantilta. Kaisu luonnehtii itseään positiiviseksi ja hyväntahtoiseksi, joskin hieman itsepäiseksi äiti-ihmiseksi.

Kaisu_Auvinen_Mirka_Niskala.jpg

 

Tänä keväänä minulle on suotu hieno mahdollisuus laajentaa Etappi-työllisyyspalvelujen toimiala-asiantuntijan työnkuvaa turvapaikanhakijakartoituksen tehtäviin: olen ollut kartoittamassa maakuntamme Pohjois-Savon vastaanottokeskuksissa olleiden turvapaikanhakijoiden työ- ja koulutushistoriaa sekä tiedustelemassa heidän tulevaisuuden näkymiään.

Olen saanut kohdata monenlaisia kohtaloita, nähdä silmissä toivonkipinöitä ja kuulla avoimia kuvauksia kunkin turvapaikanhakijan henkilökohtaisesta elämäntilanteesta. Olen saanut kuulla, kuinka tärkeää olisi päästä töihin - mihin tahansa töihin – mahdollisimman pian. Olen saanut kuulla, kuinka tärkeänä pidetään tämän meille niin rakkaan suomen kielen oppimista – ollaan valmiita opiskelemaan kieli ennätysajassa, kunhan siihen vain saataisiin mahdollisuus. Osa turvapaikanhakijoista on päätynyt lähes ilmaisiin töihin, saadakseen tehdä jotain järkevää ja samalla kenties oppia puhekieltä; kukapa meistä täällä kirjakieltä puhuisi. Olen saanut kuulla, kuinka oman elämän juurruttaminen uuteen yhteiskuntaan tuntuu olevan tällä hetkellä elämän ykkösasia.

Olen myös saanut nähdä, kuinka toivonkipinä katoaa ja epätoivo valtaa mielen. On ollut helppo aistia se tuska, mitä odottaminen ja epävarmuus tuovat tullessaan. Olen kohdannut tilanteita, joissa osa perheestä on vaeltanut tänne turvaan ja osa odottaa lähtömaassa - henkensä uhalla. Tänne ei haluta ilmaisen rahan perässä, vaan siksi, että täällä on turvallista, puhdasta ja ystävällisiä ihmisiä. Täällä ihmisistä pidetään huolta. Täällä voit luottaa viranomaisiin ja poliisi on ystävä. Täällä on maailman paras koulutusjärjestelmä ja mahdollisuudet opiskella laadukas ammatti. Näemmehän myös itse tämän?

Väistämättä tämän työkokemuksen myötä tulee miettineeksi, millä periaatteilla tässä yhteiskunnassa saadaan olla. Onko niin, että kun olet syntynyt suomalaiseksi, sinun perusoikeuksiisi kuuluu toki käydä töissä ja hankkia verovaroja valtiolle, mutta myös työttömänä ollessasi hyödyntää niitä verovaroja odottamalla ja laskemalla, milloin töihin kannattaisi lähteä? Ja kun tänne tullaan rajojen takaa turvaan, ilmoitetaan 30 vuoden monipuolisen työhistorian, koulutuksen ja useiden kielitaitojen omaavana halukkuus tehdä mitä tahansa työtä ja halutaan sitä kautta jalansija yhteiskuntaan ”because i don´t want Kelamoney”-periaatteella, niin on harkiten annettava lupa oleskeluun. Niinhän se on.

Uusien tulijoiden työllistyminen tai työllistäminen ei ole niin yksinkertaista – kuten ei aina kantasuomalaistenkaan. Kieli on osattava. On osattava työskennellä hygieniavaatimusten mukaisesti, vähintään hygieniapassi takataskussa. On osattava työskennellä turvallisesti, vähintään työturvakortti povitaskussa. Koulutusta on ainakin oltava. Ulkomaiset tutkinnot eivät välttämättä kelpaa. On osattava sitä ja tätä ja lista on aika pitkä – sitä myöten myös työllistämisen kynnys korkea.

 

Voisimmeko oppia toinen toiseltamme, nähdä positiiviset puolet toisissamme, nähdä uhkien sijaan mahdollisuuksia ilman kateellisuutta ja negatiivista yleisajatusta? Monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara, jota emme vielä osaa hyödyntää yhteiskuntaamme rikastuttavana elementtinä. Potentiaalisia työnhakijoita on oleskeluluvan saaneissa pilvin pimein ja meidän on mietittävä, kuinka pystymme tämän voimavaran hyödyntämään. Onko ammattitaito- ja kielivaatimusten oltava heti alkuun samalla tasolla kantaväestön kanssa, vai voisimmeko hieman löysätä vaatimuksiamme ja oppia uudesta kulttuurista vaikkapa uusia työtapoja omaan ympäristöömme?

 

Nuoret Duuniin 2017 -hankkeen projektisuunnittelija Mirka Niskala ja Etappi-työllisyyspalvelut -hankkeen toimiala-asiantuntija Kaisu Auvinen toteuttivat turvapaikanhakijoiden osaamiskartoitukset Pohjois-Savon vastaanottokeskuksissa maalis-toukokuun 2016 aikana, Pohjois-Savon ELY-keskuksen pyynnöstä. Kartoitukset tehtiin 2 - 30 henkilön ryhmissä, ja niihin osallistui yhteensä 429 aikuisikäistä turvapaikanhakijaa.