Kauppis-Heikin koulu – oppimisen Keidas jo 1970 lähtien

11.2.2020 12.44

Oi Iisalmi! Valmistuin 1967 keväällä yleisaineiden opettajaksi. Lehdestä huomasin, että Iisalmen mlk:n kansalaiskoulussa oli paikka avoinna. Maaningalta kurvasin kupla volkkarilla katsomaan, millainen ”liiteri” se koulu olisi. Ja ah, äimistykseni, kun tulin koulun pihaan Peltosalmelle!

Valtava uusi punatiilinen oppimismiljöö honkien keskellä harjun kupeessa. Ihmettelin miten viisaita ja rohkeita päättäjiä seudulla on, kun tällaisen komeuden ovat rakentaneet! Samalla hissutteli pihaan ovelan näköinen vanhempi mies anorakissaan ja etäältä huikkasi: ho hoi, puhutteko suomea!? Tämä veikeä henkilö esittäytyi koulunjohtaja Antti Kukkoseksi. Samalla alkoi ennennäkemätön shou, kun hän esitteli uuden koulunsa tilat houkuttelevaan tyyliin. Tämä hetki oli yllättävä ja innostava sekä poikkeuksellisen luottamuksen herättävä. Syntyi salamana uteliaisuus, mitä tämä kaikki merkitsee arkiloulussa?

Syksyllä Antti Kukkonen esitteli johtajana meille nuorille n. 30 opettajalle toiminnan kehittämisen suunnan. Selvisi, että Antti oli vanhapoika ja että tämän koulun opetustyö on hänen ”morsiamensa”. Saapuneet yli 400 oppilasta ja me opettajat olimme hänen elämänsä sisältö. Hän johti esimerkin avulla. Todeten: emme opiskele koulua vaan elämää varten!

Antti Kukkonen oli elävä legenda, urheilumies, kuntourheilija, hölkkääjä ja pyöräilijä. Vakaumuksen mies, joka käytävillä kulkiessaan hymyillen hyräili virsiä. Hän oli lukenut paljon filosofiaa ja sovelsi sitä opetukseensa. Hänellä oli ”appelsiinipedagogia”, kun hän kantoi olkalaukussaan appelsiinejä ja ilahdutti niillä oppijoita. Hän oli luonteeltaan positiivisen ja innostavan oppimisen airut. Koskaan Antti ei ollut kireä eikä tosikko vaan levollisella myönteisellä asenteella rohkaisi meitä kaikkia kukoistamaan! Hänen oppilaansa innostuivat kehittämään loistavia työkirjoja. Voi jospa joskus vielä löytäisin sellaisen malliksi nuorten luovuudesta!

Kansalaiskoulussa opetussuunnitelma oli käytännöllinen ja vapaampi sekä monipuolisempi. Oppilailla oli paljon käytännön elämään liittyviä oppiaineita: puu- ja metallitöitä, sähköoppia, kotitaloutta, tekstiilitaiteen töitä, puutarhanhoitoa ja konekirjoitusta, joista voi ottaa lisätunteja. Teoria aineita oli vähemmän kuin nykyään. Siinäpä motivaatio ero!

Antti Kukkonen oli oppimisnäkemyksessään 50 vuotta edellä aikaansa!!! Vaikka luokkakoot olivat isoja sujui opetus rauhallisesti. Lähikoulussa kotiväki ja oppilaat olivat tyylikkäitä eivätkä häiriköineet. Inkluusio toteutui jo silloin, samoin ilmiöoppiminen, kun samat yleisopettajat opettivat omaa ryhmää useissa aineissa ja siten aineoppirajat ylittyivät. Tärkeänä apuna oli opettajien perehtyneisyys nimenomaan murrosikäisten kasavatukseen. Olihan joukossa myös ujoja ja jöröjä, mutta taitava yhteisöllisyys ja ymmärtäminen siloitti heidätkin tasavertaisiksi. Kukapa olisi arvannut, että Peltosalmella toimi ’yhtenäiskoulu’ jo 1970 luvulla!

Opettajat voivat hyvin ja olivat huippu innokkaita Antin tarhassa. Silloin ei ollut uupuneita eikä masentuneita aikuisia koulussamme. Yhteishenki kehittyi, koska lähes kaikki asuimme kolmessa rivitalossa aivan koulun vieressä. Eipä 50 metrin työmatka rasittanut!

Pidettiin pikku pirskeitä: Sinikan, Liisan, Siskon, Hilin ym nimipäiviä kekkereiden merkeissä herkutellen ja Elvistä, Ola Virtaa, Tapani Kansaa kuunnellen. Monet opettajat olivat myös monitaitureita: Pentti ( myöh rehtori) ja Jaakko korjaili henkilökunnan kojeita, Erkki teurasti, possut, vasikat, pässit, kukot Liisansa kotitilalla, Kustaa taiteili kuparikerhossa neuvoen kyläläisiä, joku viljeli palstaa jne. Kirsikkana kakun päällä oli Marja-Leena Kettunen. Energinen mimmi, joka on moninkertainen ope suomenmestari uinnissa, rapsautti spagaatin opehuoneen lattialla, mikä balleriina! Luistimilla hän kiisi kuin raketti kaukalossa! ”Nakki” oli lisäksi kaunosieluinen runojen esittäjä. Raitiustyö oli hänen ”ammattinsa” vapaalla. Niin vain me piintyneimmätkin vihdoin tumppasimme!

Ymmärsimme, että harrastuksista opet saivat myönteistä energiaa koulutyöhönkin.Vuonna 1970 maalaiskunta ja kaupunki yhdistyivät ja se oli viisas ja ennakkoluuloton edustajien päätös, joka virkisti yhteiskunnallisesti myös kouluamme. Iisalmen soihtu syttyi loistoon! Kolmen vuoden kuluttua alkoi peruskoulu ja uudet opetussuunnitelmat.
Näinä 12 vuotena opin moninkertaisesti enemmän kuin opettajan valmistuslaitoksissa. Minulla oli reppu täynnä koulueväitä, kun lähdin Siilinjärvelle.

Iloista ja onnellista elämää teille kaikille!

Terveisin Jussi