Julkaistut blogit -blogiarkisto

Etapilta eteenpäin

niinalehmät.PNG
26.7.2016 8.35
2

 Heinäkuisessa blogipostauksessamme sananen on toimiala-asiantuntijallamme Suorsan Niinalla, joka saapastelee etapilta seuraavalle: Niina suuntaa elokuun alussa Voimaa arkeen -hankkeen projektipäälliköksi. Saappaat pysyvät siis yhä vahvasti pellonpientareella. Mitä Niina miettii muutaman vuoden Etappi-taipaleestaan - mitä on saavutettu, mitä jäi erityisesti mieleen?

Aloittaessani Etappi Open-hankkeessa elettiin tammikuuta 2013. Ensimmäisen työpäiväni aamuna tunnelma oli kovin kaoottinen lapsen jäädessä itkemään perhepäivähoitajan syliin, itse lapseni rääntahrima takki päälläni myöhästyneenä juoksin Kauppakadun toimistolle. Olin palannut takaisin työhön puolen vuoden kotihoidontuella lapsen kanssa kotona olemisen jälkeen. Etappi oli minulle tuttu jo aiemmasta työstäni aikuisopettajana; toimin silloin palveluntuottajan roolissa Ysaolla pitäen ohjaavia koulutuksia Etapin työnhakijoille. Jo silloin hanketyöskentely alkoi kiinnostaa, eniten sen vapaus kehittää palveluita siihen suuntaan, mitä yrittäjät ja työnhakijat toivovat.

Ensimmäisenä silmille löi hankebyrokratia. Minulle kerrottiin, etteivät maatilat voi saada palkkatukea, koska heidän De minimis -rajansa on 7500 euroa. Asiaa pureskeltuani aloin tutkimaan faktoja internetistä ja kyselemään asiantuntijoilta tarkennuksia. Löytyi kohta, jossa määriteltiin, kenelle tuo 7500 euron raja on pätevä ja kenelle taas ei. Näin tämäkin ongelma saatiin ratkaistuksi siten, että suurin osa tiloista kuuluu 200 000 euron De minimis -rajan piiriin ja näin ollen palkkatuen saamisessa ei sen suhteen ollutkaan mitään ongelmaa. Tarvittiin vain pienet byrokratian purkutalkoot.

Samanlaisiin haasteisiin törmäsimme tilarinkien kohdalla yhdessä Tuuma-hankkeen projektipäällikkö Katariina Hakolan kanssa. Konsultoimme Pohjanmaan asiantuntijoita, miten tilarinkeihin voi hakea palkkatukea ja mitä muita papereita liitteisiin tarvitaan. Ystävällinen asiantuntija ohjeisti meitä asiassa ja näin saatiin levitettyä tärkeää informaatiota myös Ylä-Savoon. Se tuntui silloin hienolta. Te-toimisto lähti tekemään kanssamme yhteistyötä tilarinkien asioiden edistämiseksi ja alueella saatiin aikaiseksi useita tilarinkejä, joista useita toimii vieläkin.

Hanketyöskentelyssä uutta oli se, ettei kukaan tule kertomaan, mitä sinun tulee seuraavaksi tehdä tai miten päiväsi suunnitella. Hankesuunnitelmaan tutustuttuani aloin hahmottelemaan yrityskäyntitavoitteita ja miettimään, miten toimialoilleni (luonnonvara- ja logistiikka) löydetään työnhakijoita. Työnhakijoita löytyi hyvän yhteistyön tuloksena ja näin yrityksille voitiin esitellä potentiaalisia työntekijöitä. Se vaati tiedottamista, tutustumiskäyntejä yrityksiin ja markkinointia kunnittain, mutta palkitsi.

Etappi Open päättyi kesällä 2014. Puolitoista vuotta meni todella nopeasti ja tiedossa oli, että Etappi tulee vielä ainakin kerran uutena hankkeena - rekrytointi alkaisi viimeistään syksyllä 2014. Lähdin opiskelemaan hierojaksi itse työttömänä työnhakijana törmäten työnhakijan karuun arkeen: minulla ei ollut oikeutta päivärahaan, koska olin lähtenyt opiskelemaan toisen asteen tutkintoa, vaikka olen korkeasti koulutettu. Siten minun ei katsottu tarvitsevan ko. koulutusta työllistyäkseni. Teinkin ratkaisun ja hain uuteen Etappi-työllisyyspalvelut -hankkeeseen töihin ilmoittaen koululle, että mikäli opiskelu on vähänkään mahdollista työn ohessa ja jos minut valitaan, yritän suorittaa opinnot loppuun. Kaikki asiat onnistuvat, kun oma motivaatio on kohdallaan.

Valintapäätös tuli; olin päässyt seuraavalle hankejaksolle töihin. Tiedossa oli siis kaksi ja puoli vuotta töitä ja alkuun rinnalla opiskelua. Tuntui hyvältä; tulevaisuus oli taas vähäksi aikaa turvattu ja työ oli sellaista, josta nautin. Hankesuunnitelmaakin oli saatu hiottua entistä ehommaksi – työnhakija -kohderyhmää ei ollut ensimmäistä kertaa tarvinnut rajata todella tarkkaan, tuli vain hyvin selkeä vähintään puoli vuotta työttömänä olleet työnhakijat.

Työn aloittamista helpotti todella paljon edellisen hankkeen aikana hankitut kontaktit; syksyllä 2014 maatiloilla ei vielä ollut tapahtunut maidonhinnan pudotusta eikä Venäjän pakotteetkaan olleet vaikuttamassa. En ehtinyt itse soittaa yhdellekään yrittäjälle, kun he jo soittivat ja pyysivät luokseen käynneille miettimään työntekijän palkkaamista.

Asiat kuitenkin kääntyivät hyvin nopeasti toiseen suuntaan: yrittäjät tarvitsivat pian apua miettimiseen, kuinka voisivat pitää nykyisen työvoimansa tulojensa romahdettua. Tietyillä tiloilla työntekijän tarve säilyi samanlaisena, koska yritys ei muuten voisi jatkaa toimintaansa - omat kädet eivät yksinkertaisesti riittäisi pyörittämään tilaa.

Etapissa olen saanut olla seuraamassa aitiopaikalla yritysten elämää. Kaikista mieleenpainuvin kokemus oli kesän 2015 Toimiala-asiantuntijat talkoisiin -kampanjan talkoopesti Anniina Ylitalon sekä Arja ja Asko Kärkkäisen luona, jolloin pääsin heidän yrityksiinsä kokemaan, mitä työ siellä pitää todella sisällään. Työnhakijoiden kanssa kaikista mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet ne työhaastattelut, joissa olen saanut olla mukana. Kaikista parhaita hetkiä ovat ne, jolloin yrittäjän ja työnhakijan silmissä on sama loiste, kun he puhuvat: Henkilökemiat ovat kohdanneet, samoin tarve ja osaaminen. Tuloksena uusi työsuhde.

Toukokuussa 2016 pääsin käymään yrityksessä, jonne työllistyi Etapin kautta keväällä 2014 työntekijä. Ilokseni hän oli siellä edelleen ja nyt yritykseen etsittiin uutta henkilöä toiseen työtehtävään. Työn parhaita puolia onkin ollut nähdä pitkällä aikajaksolla, että työsuhteet ovat kestäneet, vaikka alkuun kyse olisikin ollut vain muutaman kuukauden pestistä.

Kuten huomaa, työ Etapissa on antanut minulle paljon. Tärkein opetus on ollut se, ettei työtä voi tehdä yksin, vaan täytyy kyetä rakentamaan ympärilleen verkostot ja tehdä oma työnsä näkyväksi. Olla luottamuksen arvoinen ja kantaa vastuu tekemistään asioista. Sillä tavalla työ on ollut hedelmällistä ja tuloksellista. Esteitäkin kohtaa vähemmän tai niitä ainakin pystyy madaltamaan, kun osapuolten välillä vallitsee luottosuhde ja tieto siitä, mihin toinen toiminnallaan pyrkii.

Haluankin kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, työtovereita sekä minua työurani varrella mentoroineita. Ilman teidän osaamistanne ja haluanne yhteistyöhön tulokset eivät olisi olleet mahdollisia. Työllistämisen kentällä täytyy kaikkien puhaltaa yhteen hiileen, vain sillä tavoin syntyy jotain pysyvää.

Erityiset kiitokset kuuluvat upeille työnantajille ja yrittäjille sekä työnhakijoille - ilman teitä minulla ei olisi ollut työtä. On ollut äärettömän antoisaa käydä yrityksissä ja perehtyä eri työnkuviin. Työnhakijoissa on ollut välillä sellaista hehkua ja loistetta, että olisi tehnyt mieli perustaa oma yritys ja palkata heidät itselleni töihin. He ovatkin löytäneet paikkansa ja kuulen jatkossakin enemmän kuin mielellään yrittäjien ja työnhakijoiden kuulumisia.

Nyt uudet haasteet kutsuvat ja siirryn etapilta eteenpäin: entinen yhteistyökumppanini vinkkasi loppukeväästä avoinna olevasta työtehtävästä maatalousyrittäjien parissa. Työpaikkailmoitusta lukiessani päätös oli selvä. Kirjoitan työpaikkahakemuksen, koska avoinna ollut tehtävä kiinnosti minua aidosti todella paljon; työ maatilayrittäjien työssäjaksamisen edistämisen parissa. Olen seurannut aihetta työni kautta useamman vuoden ja kuullut useita tarinoita; nyt olisi tilaisuus päästä itsekin vaikuttamaan asioihin ja kehittämään uusia toimintatapoja. Onnekseni työpaikkahaastattelun jälkeen sain kuulla, että minut on valittu tehtävään. Työnhakijoille voin rehellisesti kertoa, että me niin kutsutut ammattilaisetkin tuskailemme työpaikkahakemustemme kanssa sekä jännitämme haastatteluissa! Joten olkaa huoleti, se tekee meistä kaikista inhimillisiä ja kertoo, että tehtävää haetaan tositarkoituksella.

1.8. minut tavoittaa MTK Pohjois-Savon Voimaa arkeen –hankkeen projektipäällikön tehtävistä.

 

Mukavaa loppukesää kaikille, pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!

Niina