Maa-ainekset
Maa-ainesten (kiven, soran, hiekan, saven ja mullan) ottamiseen on pääasiassa oltava lupa. Lupaa ei tarvita niin sanottuun kotitarveottoon, mikä tarkoittaa rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon liittyvää vähäistä maa-ainesten ottamista omaa käyttöä varten. Kotitarveotosta tulee kuitenkin tehdä ilmoitus viranomaislautakunnalle, jos aineksia aiotaan ottaa yli 500 kuutiota. Maa-aineslain mukaista lupaa ei tarvita myöskään rakentamisen yhteydessä irrotettujen ainesten ottamiseen, kun se perustuu muuhun viranomaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan.
Lupa maa-ainesten ottamiseen
Maa-aineslupaa haetaan kunnan ympäristöviranomaiselta kirjallisesti hakemuslomakkeella. Lomakkeen lisäksi ottotoiminnasta on laadittava ottamissuunnitelma. Lupahakemuksen ja ottamissuunnitelman sisällöstä säädetään maa-aineslaissa (555/1981) sekä maa-ainesasetuksessa (926/2005).
Lupa voidaan myöntää määräajaksi, korkeintaan 10 vuodeksi (erityistapauksissa soran/hiekan ottoon 15 vuodeksi ja kallion ottoon 20 vuodeksi).
Hakemuslomake
Selvitys naapurien kuulemisesta
Ilmoitus maa-ainesluvan mukaisesta maa-ainesten ottamisesta (MAL 23a §)
Ympäristönsuojelun asiakasmaksut löytyvät täältä
Kotitarveotto
Maa-aineslupa ei ole tarpeen, jos aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa-ja metsätalouteen, omalta maalta. Vähäinenkään ainesten ottaminen myytäväksi esimerkiksi naapurille tai tiekunnalle ei enää ole mahdollista ilman maa-aineslupaa.
Kotitarveoton tulee olla tavanomaista, mikä liittyy sekä tarkoitukseen että otettavien ainesten määrään. Kotitarveottona voidaan pitää maa-ainesten ottamista esimerkiksi rakennustoimintaan, salaojitukseen tai tilusteiden parantamiseen. Ainesten määrä on suhteutettava todelliseen tarpeeseen, mitä kuvaa esimerkiksi tilan koko sekä tienkunnostus- ja rakennushankkeiden tosiasiassa vaatima ainesmäärä. Ennakkoon ei ole mahdollista määritellä, paljonko maa-aineksia saa ottaa kotitarvekäyttöön.
Kotitarveottoa voi harjoittaa yksityishenkilöiden lisäksi mm. maatalousyhtymät ja asunto-osakeyhtiöt, mutta esimerkiksi metsäteollisuusyritysten ainesten ottoa omien teidensä kunnossapitoon ei voida pitää tavanomaisena kotitarvekäyttönä.
Kotitarveotossakin ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa (MAL 3 § 4 mom.)
Ottajan tulee ilmoittaa valvontaviranomaiselle myös kotitarveotosta ottopaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus, jos ottamisalueelta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia tai jos ottaminen tapahtuu luokitellulla pohjavesialueella.
Kotitarveotossa on huomioitava maa-aineslain lisäksi myös muu lainsäädäntö, kuten vesilaki, metsälaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, laki eräistä naapurussuhteista sekä muinaimuistolaki.
Ilmoituslomake maa-ainesten kotitarveotosta (MAL 23 a §)
Maa-ainesten käsittelyyn liittyvät ympäristöluvat
Maa-ainesten käsittelyyn tarvitaan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen myöntämä ympäristölupa seuraavissa tilanteissa:
- kivenlouhimo tai sellainen muu kuin maanrakennustoimintaan liittyvä kivenlouhinta, jossa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää;
- kiinteä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus tai sellainen tietylle alueelle sijoitettava siirrettävä murskaamo tai kalkkikiven jauhatus, jonka toiminta-aika on yhteensä vähintään 50 päivää.
Jos toiminta sijoitetaan pohjavesialueelle ja toiminasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, edellisiä vähäisempikin toiminta vaatii ympäristöluvan.
Hakemuslomake
Valtioneuvoston asetuksessa kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta (800/2010) säädetään kivenlouhimon, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamon ympäristönsuojelun vähimmäisvaatimuksista silloin, kun toimintaan on oltava ympäristölupa.
Asetuksessa on määrätty mm. sijoittamisesta, melun raja-arvoista, toiminnan aikarajoista sekä maaperän ja pohjaveden suojelusta.
Maa-aineslupahakemuksen ja ympäristölupahakemuksen yhteiskäsittely
Maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain samaa hanketta koskeva lupa-hakemus käsitellään yhdessä ja ratkaistaan pääsääntöisesti samalla päätöksellä. Yhteistä lupaa voidaan hakea yhdellä lupahakemuksella. Yhteiskäsittelyssä noudatetaan ympäristönsuojelulain menettelysäännöksiä, mutta lupahakemuksen sisältöön ja lupaharkintaan, luvan myöntämisen edellytyksiin ja lupamääräyksiin sovelletaan erikseen maa-aineslain ja ympäristönsuojelulain mukaisia aineellisia säännöksiä.
Vesilain mukainen lupa
Vesilain mukaisen luvan tarve voi tulla kyseeseen, mikäli suunniteltu maa-ainesten ottaminen kohdistuu pohjavedenpinnan alapuolelle, pohjaveden ottamon suoja-alueelle tai laaja-alaisesti pohjavesialueelle. Aluehallintoviraston myöntämä lupa edellytetään, jos maa-ainesten ottaminen voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä.
Lisätietoja vesilain mukaisesta luvasta
Lisätietoja:
Ympäristönsuojelutarkastaja Maarit Walta puh. 0400 144453, etunimi.sukunimi@iisalmi.fi
Ympäristönsuojelutarkastaja Tiina Hujanen puh. 0400 173 345, etunimi.sukunimi@iisalmi.fi