Koivukujabiennaali 2019

Kaarina Kaikkonen on kutsunut synnyinkaupunkiinsa Iisalmeen taiteilijajoukon, jotka kaikki ovat valtakunnallisesti merkittäviä kuvanveistäjiä.

Koivukujabiennaali 2019 taiteilijat ovat:  Miina Äkkijyrkkä, Pauno Pohjolainen, Kerttu Horila, Radoslaw Gryta, Essi Korva, William Dennisuk, Tapani Kokko, Matti Kalkamo ja Taru Mäntynen.

Kerttu Horila

Kerttu Horila muokattu.jpgkolme jänistä 2018  korkeus 100cm muokattu nettiin.jpg

Kerttu Horila (s. 1946 Iisalmi) on tullut tunnetuksi veikeistä ihmishahmoja esittävistä keraamisista ja pronssisista veistoksistaan. Naisen elämään liittyvät näkökulmat ja tilanteet ovat keskeinen aihe hänen tuotannossaan.

Taiteilijan kotisivut: http://www.kerttuhorila.fi/etusivu

"Synnyin kotona Satamakadulla ns. Iisalmen ”röttelötalossa” lähellä toria. Meillä oli kaksi huonetta, hellahuone ja kamari. Piha oli kuin Pikku Pietarin piha, monta perhettä samassa pihassa. Äiti oli modisti ja hänen hattukauppa Muotiliike Edith Salmijärvi oli Kauppakadulla torilta mäkeä ylöspäin. Isäni Esko Salmijärvi oli metsäteknikko ja viikot metsiä leimaamassa. Äidillä oli kaneja pihahäkissä. Saatiin näin ruokaa ja äiti materiaalia hattuihin.
Kun olin kahden vuoden vanha muutimme rintamamiestaloon Juhani Ahonkatu 17. Siellä vietin varhaislapsuuteni. Äidillä oli viherpeukalo ja näin ollen meidän piha oli hyötykasvimaana. Oli paljon mansikoita, viinimarjoja, kurkkuja, porkkanoita ja vaikka mitä. Saimme syödä sieltä herkkuja niin paljon kun halusimme.
Meillä oli alkuun komposti ja siksi myös rottia ja hiiriä. Kissamme pyydysti niitä ja me, siskoni Sirkka, naapurin tyttäret Karsikkaan Ulla ja Leena ja minä hautasimme suurin juhlallisen menoin kaikki kissan pyydystämät saaliit viinimarjapensaan juurelle. Siellä oli paljon pieniä ristejä. Aurinko paistoi aina ja oli lämmin, eikä meillä Leenan kanssa ollut muuta päällä kuin alushousut.
Sirkan ja Ullan kanssa piirtelimme prinsessoja ja missikilpailuja. Minun ehdokkaat aina hävisivät, sillä olin heitä kolme vuotta nuorempi ja huonompi piirtäjä. Keräsimme vihkoihin filmitähtiä, tulitikkuetikettejä ja Joonaksia kahvipaketeista.
Naapurin Leenan kanssa kävimme yhdessä kansakoulua ensimmäistä luokkaa. Se oli hauskaa aikaa ja opettajana ihana Helli Shemeikka.
Kerran koulu suljettiin ja siitä tehtiin tulirokkoepidemian takia sairaala. Leenan kanssa katselimme kadulta, kuinka meidän luokkaan oli tuotu kerrossänkyjä. Pelkäsimme, että saamme tartunnan, kun olimme niin lähellä sairaita.
Koulumatkalla oli mentävä Iisalmen torin poikki. Se oli pelottavaa, koska torilla oli aina kolme Onttosen kalkkunaa. Siellä ne tepastelivat vapaina kaikessa rauhassa. Luulimme, että ne vihaavat punaista väriä ja näin ollen juoksimme kauheaa vauhtia torin poikki kohti kotia Juhani Ahonkatua.
Talvella luistelimme järven jäälle tehdyllä luistinradalla levymusiikin tahtiin. Se oli aurattu uimarannan kohdalle järven jäälle. Siskolla oli hokkarit ja minulla ruuviluistimet monoissa.
Kahdeksan vuotiaana muutimme Varkauteen. Siellä vietin kouluvuoteni, kunnes lähdin opiskelemaan taiteita."

Pauno Pohjolainen

pauno 2015, kuva oona pohjolainen, IMG_7544 muokattu.jpgPohjolaisen teos, muokattu.jpg

Pauno Pohjolainen (s. 1949 Kuopio) on Ars Fennica palkinnolla palkittu kuvanveistäjä. Pohjolaisen teokset ovat usein abstrakteja orgaanisia muotoja. Veistoksissa Pohjolainen tutkii vastakohtien ja kontrastien vuorovaikutusta. Materiaaleina veistoksissa on käytetty puun lisäksi lasikuitu- ja epoksihartsia, metallilevyjä- ja verkkoja. 

Taiteilijan kotisivut: http://www.paunopohjolainen.net/ 

”Tässä evoluutiossa, missä kaupungit täyttyvät ja maaseutu tyhjenee, on yksi asia, mikä unohtuu: takapihojen romukasat, tämä pikkupoikien korkeakoulu, jossa he oppivat fysiikan lakien perussäännöt ja käsillä tekemisen. Minulle pienenä romut olivat tosi tärkeitä, fetissejä. Ne piti olla mukana valokuvissakin. Erityisen tärkeäksi tuli eräs ukkosenjohdattimen katkaisija…ehkäpä se symboloi jollakin tavoin luonnettani."

Radoslaw Gryta

Gryta muokattu.jpgGryta teoskuvia 1 muokattu.jpg

Radoslaw Gryta (s. 14. elokuuta 1955 Knasnik Lubelski, Puola) on kuvataiteen valtionpalkinnolla palkittu puolalaissyntyinen suomalainen kuvanveistäjä. Grytan teoksissa toistuvat usein viittaukset lapsuuden luontoon: tammiin, lehmuksiin, mehiläisiin ja viljaan. Veistoksissa materiaalina hän käyttää puuta tai betonia. Gryta on toiminut vuosina 1993-2001 kuvanveistotaiteen professorina Kuvataideakatemiassa.

Taiteilijan kotisivut: http://radoslawgryta.com/ 

"Olin ehkä noin 5-vuotias. Asuin kesällä maalla isossa puukoulussa. Isoisäni oli koulun johtaja. Yhtenä päivänä kouluun saapui lasimestari. Hän leikkasi lasista ruutuja, valmisti kittiä ja kittasi ikkunoita. Työn lomassa muutamalla veitsen vedolla hän teki kittiin naamion tai ilmeen. Tykkäsin katsoa, kun hän työskenteli. Muistan ääniä ja kitin tuoksun. Luulen, että silloin se kaikki alkoi." 

Essi Korva

Essi Korva muokattu.jpgIMG_20190521_183850_5 muokattu.jpg

 Essi Korva (s. 1985 Pello). Kolarissa asuva kuvanveistäjä toteuttaa vahvoja luonto-ja ihmisaiheisia teoksia. Teokset perustavat kokemukseen maailmasta ja käsittelevät usein pelkoa, lapsuutta, yksinäisyyttä ja tyhjyyttä. Korva on osallistunut useisiin veisto- ja ympäristötapahtumiin Suomessa ja ulkomailla.

Taiteilijan kotisivut: http://www.essikorva.com

"Aurinko paistaa ja olen uppoutunut omaan maailmaani, on varhainen kesä. Maa tuoksuu. Joki tuoksuu. Nurmi tuoksuu. Sammal tuoksuu.
Siirtelen neulasia ja kiviä isossa männyn juurakossa, joka muodostaa kiinnostavia tasanteita eteeni. Joki solisee selkäni takana ja heijastaa mystisiä valon välkähdyksiä ihmeelliseen maailmaan, jota olen rakentamassa.
Sammalet muuttuvat vuoriksi ja neulaset puiksi, on kuin katsoisin teatteria ylhäältä päin. Luonnon omaa teatteria, jossa pelkkä männyn juurakko muodostaa huikeimman näyttämön."

Miina Äkkijyrkkä

Miina Äkkijyrkkä muokattu.jpg

Miina Äkkijyrkkä (s. 2. heinäkuuta 1949 Iisalmi) on kuvataiteen valtionpalkinnolla palkittu kuvanveistäjä, joka on tunnettu värikkäistä lehmäveistoksista, mitkä on hitsattu vanhoista autojen osista. Nautaeläimet ovat inspiroineet Äkkijyrkän taidetta lapsuudesta saakka. Hän aloitti lehmien piirtämisen 3-vuotiaana.

Taiteilijan kotisivut: http://akkijyrkka.com/

"Mieleni nyt kyrtsi täyttää ja vaikea on hyviä muistoja käyttää, on vain ruma mieli, sanain kieli ei taivu, vaipunut on iloelo.
Synnyin helteisenä heinäkuun päivänä. Lapsuuteni lehmäin ja vasikkain kanssa koikkelehtain, sain olla kyllitellen. Pappilassa Brofeltin kansalaiskoulua käytiin ja Seurasaareen muutti pappila.
Pahoinpiteli Iisalmen pollari shemeikka, polven katkaisi ja siitä vaivat paheni. Ei voi juosta, ei enää juuri liikkua muuten kuin lentämällä." 

Miina Äkkijyrkkä, Lehmä 2, kuva Kaarina Kaikkonen, muokattu nettiin.jpg

Tapani Kokko

Tapani Kokko kesänäyttely 2019 muokattu.jpgWP_20160612_19_10_49_Pro muokattu nettiin.jpg

Tapani Kokko (s 1959 Pudasjärvi). Kokko veistää moottorisahalla raisuja ja humoristisen vakavia puuveistoksia. Työhuoneella veistosten pinta saa hionnan jälkeen väriä maalilla ja puuväreillä värittämällä. Kokon taiteessa hormonit ja energiat virtaavat. Taide on saanut vaikutteita eteläamerikkalaisesta kansantaiteesta ITE-taiteeseen. Kokko tekee vaimonsa Virpi Kannon kanssa myös performanssitaidetta. 

"Kypärä
Pekalla oli hieno, muovinen leikkimopokypärä. Sain sen vaihdettua itselleni, ja Jannen kanssa menimme soramontulle kokeilemaan, onko tämä kypärä hyvä. Menin kypärä päässä odottamaan jyrkän seinämän alle. Oltiin sovittu, että Janne pudottaa sopivan kiven päähäni. Odottelin, ja lopulta kivi tuli: iso, liki jalkapallon kokoinen murikka putosi päähäni. Minulta meni taju. Heräsin jonkun ajan päästä. Huomasin kypärän menneen halki. Onneksi minulla oli ollut villapipo kypärän alla."

 

William Dennisuk

William Dennisuk muokattu.jpgDennisuk Spin-Wind muokattu.jpg

William Dennisuk (s. 1954) on amerikkalaissyntyinen, nykyisin Imatralla asuva kuvataiteilija, kuvanveistäjä ja kuvataiteen opettaja. Suomeen hän muutti vuonna 1982. Dennisuk on toiminut opettajana useissa taidekouluissa ja voittanut ympäristötaidekilpailuja ulkomailla. Dennisukin töissä yhdistyvät kuvanveisto, maisema ja arkkitehtuuri. Taide on Dennisukin mukaan tapa kysyä perustavanlaatuisia kysymyksiä maailmasta missä elämämme.

Taiteilijan kotisivut: http://www.kolumbus.fi/william.dennisuk/Worksgrid2.htm 

"There is a story that was recounted to me by my parents about the type of child I was when growing up in suburban Detroit in the 1950s. The story goes that when I was about two years old my parents were getting reports from the neighbors that I was wandering around the neighborhood by myself. They were somewhat horrified to hear that I was out and about by myself and couldn’t figure how I got out of our securely fenced-in yard. It would have been impossible for me to climb the fence, which was way too high for a two-year-old to manage. They decided to put me in the yard and watch how I was escaping. What they found out was that I would put my head along the bottom of the fence and test the gaps to see if there was a hole large enough where I could fit through. Once the head fit through I was then free to roam the neighborhood on my own."

"Vanhempani ovat kertoneet tarinaa siitä, minkälainen lapsi olin varttuessani 1950-luvulla Detroitin esikaupunkialueella. Tarinan mukaan ollessani noin kaksivuotias vanhempani saivat kuulla naapureilta minun vaeltelevan yksikseni naapurustossa. He olivat melkoisen kauhistuneita kuullessaan, että olin ollut ulkona yksikseni eivätkä mitenkään käsittäneet kuinka olin onnistunut pääsemään ulos kotipihalta turva-aidan läpi. Minulle olisi pitänyt olla mahdotonta kiivetä aidan yli, sillä se oli kaksivuotiaalle aivan liian korkea. He päättivät pistää minut pihalle nähdäkseen, kuinka olin onnistunut tempussani. Heille selvisi, että asetin pääni aidan alaosan aukkoihin ja testasin siten, oliko siellä riittävän suurta reikää, josta mahtuisin ulos. Jos pääni mahtui reiästä, olin valmis lähtemään taas vaellukselle naapurustoon."

Taru Mäntynen

Taru ja sudet muokattu.jpgKaskisavut muokattu.jpg

 Taru Mäntynen (s. 1944 Kärsämäki) veistää inspiraatiota Kalevalasta, surrealismista ja kalliomaalauksista. Mäntynen kuljettaa katsojan mytologian maailmaan. Luontoaiheisissa teoksissaan ihmisen ja eläimen rajat hämärtyvät ja veistoksiin taltioitu liike, tanssi ja kehollisuus ilmentävät syviä tunnetiloja. Äskettäin Tampereen taidemuseossa esillä ollut Mäntysen yksityisnäyttely esitteli laajan katsauksen kuvanveistäjän uraan.
 

"Lapsuuden kesiä vietin Haapajärvellä Pohjanmaalla Kalajoen rannalla. Vanhan ränsistyneen puutalon villiintynyt puutarha puineen ja pensaineen oli meidän lasten paratiisi. Se houkutti minut ja serkkupoikani monenlaisiin mielikuvituksellisiin leikkeihin.
Yhden riemullisimman kesän vietin myös Sievissä.Naapurissa oli maatila lehmineen, lampaineen, sikoineen, kanoineen ja ennen kaikkea siellä oli kolme HEVOSTA! Lapsiystävällisen isännän opastuksella ajelin hevosia minkä kykenin. Jyräsin ison pellon isännän makoillessa pientareella lauleskellen. Kehui vielä, ettei tullut edes "haukia"."

Matti Kalkamo

Kalkamo.jpgKalkamo,  Siemen (3) muokattu.jpg

Matti Kalkamo (s. 1968 Tampere) huomioitiin Ars Fennica ehdokkuudella vuonna 2009. Kalkamon teoksissa huokuu huoli ihmisestä humoristisella tavalla. Teokset ovat kuin kolmiulotteisia ajatuksia ihmisenä olemista maailmassa missä läsnä on monia kipupisteitä. Kalkamo haastaa teoksillaan katsojan mielikuvituksen, huumorintajun ja maailmankatsomuksen.

Taiteilijan kotisivut: http://kalkamo.fi/

"Hirtetty mies
Ollaan pikkunöösejä, isommat jätkät yllyttää; tossa hylätyssä talossa on jotain jännää. Astumme eteiseen ja ovi teljetään takanamme, ulos ei pääse, pakko nousta portaat jotka lähtevät eteisestä. Porraslankut narisee ja jännittää. Tasanteelle päästyämme näemme sen: hirtetty mies roikkuu katosta. Talon seinästä osa on romahtanut tai purettu, pääsemme hyppäämään korkealta maahan ja karkuun. Sydän hakkaa.

Epilän keisari
Mies kävelee hiekkatietä, pujahtaa lepikkoon järven rannalla. Hetken päästä pöpeliköstä ilmestyy nainen punaiset korkokengät jalassa ja jatkaa matkaansa. Ensi tapaaminen Epilän keisarin kanssa.

Rasi, myyttinen hahmo lapsuudesta. Kuuleman mukaan se teki lapsille pahaa ja vei ”raastupaan”. Emme ymmärtäneet mitä moinen sana tarkoittaa. Ajattelin että se liittyi kuolemaan tai jonkinmoiseen kidutukseen. Usein pöpelikössä touhutessa joku huusi ”Rasi tulee!”, jolloin säntäsimme karkuun. Ulkoviemärin haju tuo vieläkin Rasin mieleen."

Tutustu Iisalmen, Kiuruveden, Lapinlahden, Sonkajärven sekä Vieremän matkailu-, kulttuuri- ja elämyspalveluihin.

Lue lisää