Musiikkiopistossa opetettavat aineet:
Solistiset aineet: Piano, kantele, kitara, sähkökitara, sähköbasso, lyömäsoittimet, viulu, alttoviulu, sello, huilu, nokkahuilu, klarinetti, saksofoni, trumpetti, pasuuna, alttotorvi, baritonitorvi, käyrätorvi, tuuba ja laulu
Yleiset aineet: Musiikin perusteet 1 - 7
Alla on lista julkaistuista soitinesittelyistä. Klikkaamalla soittimen nimeä pääset katsomaan videon:
Akustinen kitara
Laulu
Sello
Vaskisoittimet
Viulu
Kantele
Alttoviulu
Saksofoni ja klarinetti
Poikkihuilu
Piano
Nokkahuilu
Lyömäsoittimet, sähkökitara ja sähköbasso
Jousisoittimet
Ylä-Savon musiikkiopistossa annetaan opetusta seuraavissa jousisoittimissa: viulu, alttoviulu ja sello. Suositeltava aloitusikä näissä instrumenteissa on 5-8 vuotta, mutta toki soiton voi aloittaa myöhemminkin, vaikka aikuisiällä.
Viulu on jousisoitinperheen pienin ja korkeaäänisin jäsen. Sinfoniaorkesterissa viulut muodostavat suurimman soitinryhmän.
Alttoviulu on viulua hieman kookkaampi ja näin myös äänialaltaan viulua matalampi soitin. Soittotekniikaltaan alttoviulu vastaa lähestulkoon viulun tekniikkaa, joten viulunsoiton opinnot voi halutessaan myöhemmin vaihtaa alttoviuluun.
Sello on jousiperheen toiseksi suurin jäsen. Suuren kokonsa vuoksi se poikkeaa soittotekniikaltaan viulusta. Soittaja istuu ja pitää selloa jalkojensa välissä ja se tuetaan maahan pohjassa olevan piikin avulla. Sellon tumman ja matalan äänen ansiosta se vastaa orkesteri- ja kamarimusiikissa bassolinjasta, mutta on myös erinomainen soolosoitin.
Ylä- Savon musiikkiopiston oppilailla on mahdollisuus vuokrata musiikkiopistolta opettajan avustuksella sopivan kokoiseksi todettu soitin. Täysikokoisiin instrumentteihin siirryttäessä suosittelemme oman soittimen hankkimista.
Jousisoittimet tarjoavat soittajalleen monipuolisia mahdollisuuksia eri musiikkilajeissa niin soolo- kuin yhteissoitonkin puitteissa. Yksityistuntien lisäksi jousisoittajien opintoihin kuuluu taitojen karttuessa yhteissoittoa esimerkiksi jousiorkesterissa. Soittaminen antaa soittajalleen mieleenpainuvia ja upeita elämyksiä. Parhaimmillaan se voi johtaa elinikäiseen harrastukseen tai jopa ammattiin.
Vaskipuhaltimet
Kaikissa vaskisoittimissa on yhteinen äänenmuodostus, jota kutsutaan päristelyksi. Päristelyssä huulet ovat napakasti toisiaan vasten ja ilma puhalletaan pienestä aukosta keskeltä huulia, siten että huulet alkavat värähtelemään keskenään. Tämä pärinä jalostuu ääneksi, kun huulille asetetaan kevyesti vaskisoitin.
Trumpetti on vaskisoitin perheen pienin mutta myös vanhin jäsen. Se on äänialaltaan kaikista korkein ja pääseekin usein orkestereissa soittamaan melodiaa.
Pasuuna on ainoa vaskisoitin missä ei ole venttiileitä, vaan äänenkorkeutta säädellään liikuttelemalla slaidia (suoraa putkea torven edessä). Äänialaltaan pasuuna soi oktaavin matalammalta kuin trumpetti. Pasuunaa käytetään paljon myös kevyemmässä musiikissa.
Käyrätorvi, jossa on nimensä mukaisesti montaa käyrää ja mutkaa. Jos käyrätorven suoristaisi yhdeksi suoraksi putkeksi, olisi se mitaltaan n. 3-5m pitkä. Käyrätorvessa on erittäin monipuolinen ja laaja ääniala ja sitä käytetäänkin paljon elokuvamusiikissa luomaan eri tunnelmia.
Tuubaperheen muodostavat pienimmästä suurimpaan alttotorvi, tenoritorvi, baritonitorvi ja tuuba. Ne on keskenään samannäköisiä mutta erikokoisia. Alttotorvi soveltuu pienen kokonsa puolesta erittäin hyvin ensimmäiseksi soittimeksi ja siitä voi hyvin luontevasti edetä sitten isompaan kokoon.